Deva bhumi – Ihmeiden Intia

Kaipuu kaukomaille ja ihmeelliseen Intiaan pulpahtaa pintaan tasaisin väliajoin. Vielä toistaiseksi matkaamme lähinnä muistoissa sekä visuaalisesti kuvien avulla. Kuvien myötä saapuu välillä ikävä, mutta toisaalta ne myös vievät meidät matkalle sanojen tuolle puolen. Kaikki ne äänet, tuoksut, värit, kohtaamiset ja niin, se erityinen Intian tunnelma… Ehkä kaikki – etenkin Pyhyys – on kuitenkin lähempänä kuin arvaammekaan.

Kirjoituksetkin paljastavat: ”Myötätunnosta heitä kohtaan, Minä, joka asun heidän sydämissään, tuhoan tietämättömyydestä johtuvan pimeyden tiedon valolla ja olen kaikkien olentojen alku, keski ja loppu. Oi Arjuna, minä asun kaikkien sydämissä. ” (Bhahavad-gita 10.11, 10.20)

Kuvista suurin osa on Karnatakasta, Pandeshwaran kylästä Yogagurukulasta vuosilta 2017–2020.

Kulkue kohti temppeliä, jossa kolmen päivän veedinen Vishnu Sahasranama (Vishnun tuhat nimeä) –yajña eli tulirituaali on alkamassa. Festivaali oli Karnatakan rannikkoalueen bramiinien yhteistyön huipentuma; he resitoivat rituaalia edeltävän kahdeksan kuukauden aikana yhteensä 300 000 Vishnu sahasranama –stotraa (hymniä) ja yajñan aikana 10 000.

Kurkistus yajñan keittiöön. Bramiinikokit työskentelevät hyvin perinteisesti ja rennon tehokkaasti tehden ruokaa tuhansille ihmisille. He yleensä aloittavat ruuanlaiton jo aamuyöstä ja kaikki työ tehdään käsin, pilkkoen, lattioilla, kaasulla tai tulella jättikattiloissa. Keittiöstä kuuluu usein iloista puheensorinaa käsien käydessä täydellä teholla.

Kaksi vanhaa viisasta hyväntuulista ystävää Vishnu Sahasranama -rituaalin jälkimainingeissa. Vasemmalla puolella oleva herra on agnihotri Vamana Bhat eli hän ylläpitää pyhää tulta jatkuvasti kotonaan. Hän myös sytytti rituaalin pyhän tulen käsin.

Seemantha – kirjaimellisesti ”seitsemäs kuukausi”, eli paikalliset vauvakutsut tulevalle äidille. Tämä on naisten rituaali, jossa tulevaa äitiä juhlitaan. Hänet hennataan ja hän tekee oman Ganesha ja Seemantha –yajñan hakeakseen siunausta tulevalle koitokselle ja lapselleen.

Juuri tehty tuore päivittäinen koristekuvio Ganesha-temppelin kynnyksellä. Tähän käytetään usein jauhoa (riisi tms.), kumkumaa ja kurkumaa – tällä halutaan toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleiksi.

Ilta-puja Shankaranarayanan temppelissä Pandeshwaran kylässä. Patsas on puoliksi Shiva ja puoliksi Vishnu ja noin tuhat vuotta vanha. Temppelissä tehdään päivittäin rudra abhishekam -rituaali (Shiva), jonka jälkeen Shankaranarayana koristellaan naapuruston kukilla (Vishnu), bilva patra -lehdillä ja jasmiiniseppeleellä. Vanha mies on omistautunut temppelin hoitamiselle ja on paikalla pääpapin lisäksi aina aamuin ja illoin.

Tämä puja on täynnä kauneutta, tulta ja kellojen kuminaa. Uhrilahjat asetellaan jonoon lautasille, joiden molemmilla puolilla palavat pienet tulet. Pappi aloittaa pujan jonon päästä ja tekee aluksi hän  sankalpan eli sitoutumisen pujaan (kuvassa). Myöhemmin hän siirtyy Shankaranarayan viereen, ja puja jatkuu kymmenien tulilautasten jatkuvalla koristelulla ja uhrauksella osallistujien soittaessa samalla lukuisia katosta roikkuvia isoja kelloja.

Ohjattu astangajoogan 1. sarja Yogagurukulassa, opettajana Vijaya Manja. Tunti on Vijayan ohjauksessa syvällinen liikemeditaatio, jossa hänen usean vuosikymmenen kattava oma harjoitustaustansa japasta, resitoinnista ja pujista kulkeutuu olemuksen ja äänen välityksellä oppilaille.

Devi-temppelin portailla Assamissa. Vuohia näkee kävelevän vapaina kaikkialla ja valitettavasti niitä myös joutuu teuraalle jatkuvalla syötöllä. Kaiken turismin, hälinän ja verenvuodatuksen takana on myös jotain vanhaa, syvää ja kaunista. Jonotus temppelin pyhimpään kestää jopa tunteja, mutta on kuitenkin kaikessa erikoisuudessaan sen arvoista.

Teksti ja kuvat Heidi Parviainen

Jätä kommentti