Hare Krishna -keittiön ovet auki!

Samuli Hirvi kertoo uudesta Bengalin kasvisruoan salaisuuksia avaavasta kirjastaan. Mistä on oikein kyse?

”Olin kiinnostunut kokkaamisesta jo ennen kuin liityin Krishna-liikkeeseen, ja siellä sain oppia paljon uutta ashramin muilta jäseniltä. Se oli mielenkiintoista ja hauskaa, mutta varsinainen vallankumous omissa kokin taidoissani tapahtui kuin Priti Vardhana Swami Intian Mayapurista tuli käymään Suomessa ja piti meille keittokurssin perinteisistä bengalilaisista lajeista. Vakuutuin hänestä ja hänen tyylistään, ja hänen ruokansa oli sata kertaa mielenkiintoisempaa kuin ”tavallinen”, monia vaikutteita yhdistävä Hare Krishna -ruoka, niin hyvää kuin se onkin. Halusin oppia enemmän juuri bengalilaisesta keittiöstä, ja lähdinkin Mayapuriin sitä opiskelemaan.

Ruoanlaitto on tärkeässä asemassa Krishna-liikkeen edustamassa gaudiya vaishnavismissa. Keskiaikaisessa Caitanya-caritamrita-kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten erilaisia lajeja keitetään ja tarjotaan Krishnalle. Ei tästä aiheesta olisi vaivauduttu kirjoittamaan, ellei sitä olisi koettu tärkeäksi.

Kirjani eroaa muista Hare Krishna -liikkeen keittokirjoista. En yhdistä erilaisia tyylejä vaan keskityn puhtaasti bengalilaiseen kasvisruokaan, kuten sen opin Mayapurin gurukulassa eli perinteisessä gurun alaisuudessa toimivassa koulussa. Krishna-liike on laaja, kansainvälinen järjestö, mutta juuri tämä suuntautuminen viehättää minua eniten. Mayapurin gurukulassa vaalitaan Krishna-liikeen perustajan Srila Prabhupadan ruoanlaittamisen perinnettä puhtaassa muodossaan.

Kirjallani on pitkä historia. Mayapurin gurukula julkaisi aikanaan vihkosen hyvin pelkistettyjä, melkein sutramaisia reseptejä. Tein sen pohjalta krishnalaisille kohdistetun suomenkielisen version. Siinä kävi kuitenkin huono mäihä, koska tavalla tai toisella painoon pääsi oikolukematon versio tekstistä, joten siinä oli paljon ihan turhia kirjoitusvirheitä. Se tietysti silloin harmitti, mutta nyt koen, että sen kirjasen tekeminen oli minulle hyvää harjoitusta.

Ystäväni Ari Orava avasi Viisas Elämän Batu Samaletdinin silmät siihen, että Hare Krishna -ruoalla olisi annettavaa suomen keittokirjojen maailmaan, ja hän halusi julkaista tämän kirjan. Batu tietää omastakin kokemuksestaan, että Hare Krishna -ruoassa on jotain erityistä: kyllä, intialaista kasvisruokaa, mutta joku erikoinen vibraatio senkin lisäksi! Minusta olisi kivaa, jos ihmiset kirjani kautta pääsisivät käsiksi tähän ruokaan myös ilman, että kävisivät temppelissä tai ryhtyisivät bhaktoiksi.

Mutta miksi bengalilaista ruokaa Suomessa? Lähiruoka on suuri trendi tänä päivänä, mutta sama idea löytyy itse asiassa jo ayurvedasta. Eikä bengalilainen ruoka ole niin vierasta, kuin voisi ajatella – melkein kaikkea, mitä kasvatetaan siellä talvella voidaan kasvattaa Suomessakin. Ja mikä ruoka oikeasti on suomalaista? Peruna mielletään supisuomalaiseksi, mutta sehän on tänne muualta aikanaan tuotu. Asiat muuttuvat koko ajan. Ajattele vaikka lihansyöntiä: on totta, että täällä on aina syöty lihaa, mutta ei koskaan samalla tavalla kuin nyt. Isovanhempani söivät viljaa ja kasviksia, kalaa ja joskus harvoin lihaa. Ei lihaa syöty samalla tavalla 40 vuotta sitten. Kyllä lihansyönnin trendi voidaan kääntää. Tiede näyttää, ettei liha ole meille luonnollista. Varsinkin punainen liha ja paksusuolensyövän yhteys on pelottava. Nykyään vaahdotaan paljon proteiinin tärkeydestä, mutta miten kuidut, hyvät rasvat, vitamiinit ja niin edelleen? Monipuolinen kasvisruoka on vaan niin terveellinen vaihtoehto.

Minulla ei ole varsinaista suosikkireseptiä kirjassa, mutta punainen lanka kirjassa on näyttää, miten laajalla kirjolla Bengalissa käytetään kasviksia. 95 % kirjan kasviksista saat lähikaupastasi, mutta niistä voi tehdä aivan hirveästi variaatioita. Ihmiset eivät tiedä, miten monipuolisesti yksinkertaisia kasviksia voidaan valmistaa! Johdannossa puhun myös jonkin verran mausteista, koska Suomessakin voi kasvattaa esimerkiksi kuminaa, sinapinsiemeniä, chilejä, korianteria ja inkivääriä. Halusin näyttää, että tämä traditio tulee Bengalista, mutta se sopii erinomaisesti myös Suomeen.

Toiset sanovat, että nyt YouTuben aikaan keittokirjat ovat kuolleet. En ole samaa mieltä. Hyvin tehty keittokirja ei ole pelkästään apulainen keittiössä, vaan myös kirjahyllyn koriste. Minun kirjani suuri anti on Lakshmi Wennäkosken upeat ruokakuvat, jotka hetkessä nostavat veden kielelle.”

Teksti Måns Broo

Samuli Hirvi ja Minna Wennäkoski-Bielicki: Hare Krishna -keittokirja. Basam Books, 2021.

Jätä kommentti