Kaiken mysteeri

Pohdin joogan aloittamista ensimmäisen kerran kaksikymppisenä. Kävin kääntymässä jonkun paikallisen joogasalin aulassa. Näin pöydällä mainoksen, jossa mainittiin enkelit. En muista, mikä kyseinen koulu oli enkä mainoksen tarkempaa sisältöä, mutta enkeli ajatuksena aiheutti vaistomaisen reaktion eli nopean poistumisen paikalta. Kahdeksan vuotta myöhemmin päätin vihdoin uskaltautua Helsingin astangajoogakoulun joogasalille, ja sillä tiellä olen edelleen. Koin silloin erityisen tärkeäksi, että kaikki oli omalla mittapuullani normaalia ja uskomuksista vapaata, ja koen sen vieläkin tärkeäksi.

Henkisten asioiden ajattelu tai sillä tiellä kulkeminen ei ole mitenkään järjen käytölle vastakkaista. Vaikka olisin kuinka kiinnostunut unista ja kuun vaiheista, se ei poista ymmärtämystä, että nykytieteen valossa planeettojen liikkeillä ja minulla ei ilmeisesti ole mitään vaikutusta toisiimme. Tämä on ihan ok. Voin silti miettiä kuun vaiheiden merkitystä itselleni. Aina on kuitenkin myös subjektiivinen todellisuus ja itsen kehittämisellä on myös merkitystä, mutta niistä löydöksistä ei kuitenkaan voi muodostaa yleisiä kaikille sopivia sääntöjä tai periaatteita.

Tieteen kehitys on monella tapaa kammennut ihmiskunnan ylös pimeydestä, eikä minulla ole mitään toivetta päästää irti tästä kollektiivisesta tiedosta, joka on onnistuttu vuosisatojen aikana keräämään ja heittäytyä tunteiden ja uskomusten vietäväksi. Vaikka en ymmärräkään kaikkea, mitä tiede on tähän mennessä saavuttanut, niin siitä on myös monenlaista käytännön hyötyä teknologisen kehityksen ja lääketieteen saavutusten muodossa.

Subjektiivisen näkökulman tiedostaminen ja kehittäminen on hyödyllistä itselle, mutta siitä ei välttämättä ole sellaisenaan mitään käytännön hyötyä toisille. Henkinen on aina subjektiivista ja erillistä. Meistä jokainen on kosmisessa mielessä ikuisesti yksin ja siksi myös yhdessä, koska olemme kaikki tässä samassa tilanteessa.

Nykypäivän joogaretoriikassa kehotetaan joka välissä kuuntelemaan sydäntä ja avaamaan sydän. Rintakehän avaaminen on kyllä tärkeä juttu ja kun se vähitellen aukeaa kaikesta tietokoneella kyhjöttämisestä huolimatta, niin se saattaa täyttää myös mielen rakkaudella, mikä auttaa ymmärtämään kaikkia ja kaikkeutta. Kuitenkin olisi tärkeää kuunnella myös järkeä, eikä se ole yhtään sen vähäpätöisempi toimija ihmiselämässä kuin sydän.

Siinä mielessä en ole muuttunut yli kymmenen vuotta joogattuani miksikään, että yhä lähtisin menemään joogasalin aulasta, jossa mainitaan enkelit. Siten olen kuitenkin muuttunut, että en saa enkeleistä raivokohtausta, vaan koen aiheen kiinnostavaksi. Onko se totta, että joku näkee tai kokee enkeleitä vai onko kyse pelkästä huijauksesta? Tällaisia asioita ei voi kuitenkaan todistaa kenellekään oleviksi tai olemattomiksi. Se on vähän kuin huonoa kirjoittamista, että kun ei keksitä miten tarina voisi muuten päästä maaliin, niin kehiin astuu ihme.

Teksti Anne Lehtinen

Kirjoittaja käsikirjoittaa sarjakuvan lisäksi proosaa ja liikkuvaa kuvaa. Hän jakaa myös omakohtaisia kokemuksiaan astangasta ja vipassanasta Jooga on vakavaa -blogissa.

Jätä kommentti