Oman aikamme suurnaiset

1900-luvun merkittävin bhaktijoogan opettaja, Krishna-liike Iskconin perustaja A.C. Bhaktivedanta Prabhupada (1896–1977), näyttäytyy useimmissa aikalaisten muistelmissa varsin konservatiivisena patriarkaalisen uskonnollisen tradition edustajana. Naisen paikka on kotona ja suurin kunnia aviomiehen ja lasten palveleminen.

A Bond of Love: Srila Prabhupada and His Daughters maalaa Prabhupadasta täysin erilaisen kuvan. Kirjan toimittajat ovat tehneet valtavan työn kokoamalla yli kolmensadan naisoppilaan muistot gurustaan samoihin kansiin. Länsimaisten naispuolisten bhaktijoogien kokemuksia ei ole koskaan dokumentoitu samalla laajuudella, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta liikkeen historia on kirjoitettu kokonaan miesten näkökulmasta.

Onkin kiinnostavaa tarkastella, mitä opettajan ominaisuuksia oppilaat nostavat muistelmissan esiin. Miesoppilaiden kirjoissa Prabhupadasta maalataan usein hyvin autoritäärinen ja ankara kuva, kun taas naisoppilaat korostavat gurunsa lämpöä ja lapsirakkautta. Liikkeen sisäiset valtataistelut nousevat naisten kirjoituksissa esiin hyvinkin suorapuheisesti, Prabhupadan kuoleman jälkeen muutamat maailmanlaajuisen järjestön johtajiksi nousseet nuoret miehet pyrkivät pönkittämään omaa asemaansa rajoittamalla voimakkaasti naisten toimintamahdollisuuksia.

Prabhupada kirjoitti usein itsekin naisista tavalla, joka saa modernin lukijan karvat nousemaan pystyyn. On luonnollisesti huomioitava, että hän oli saanut koulutuksensa 1900-luvun alun viktoriaanisessa Intiassa, jolloin aikuinen nainen oli Euroopassakin lapsen asemassa, aviomiehen holhouksen alaisena vailla omaa rahaa ja äänivaltaa. Kun Prabhupada kirjoittaa miehen olevan naista älykkäämpi, hän kuvaa oman aikansa yhteiskuntaa, jossa harvoilla naisilla oli mahdollisuus kehittää minkäänlaista abstraktia ajattelua.

Naisten tarinoissa Prabhupadasta kuoriutuu radikaali uudistaja, hinduperinteen sukupuolirooleja rikkova visionääri, joka antoi naisoppilaidensa ottaa laajasti vastuuta niin liikkeen henkisestä kuin käytännöllisestäkin kehittämisestä. Prabhupada tunnisti naisten potentiaalin eikä rajoittanut heidän toimintaansa liikkeessä kodin piiriin. Hänen suhdettaan naisoppilaisiin luonnehtiikin hyvin englanninkielinen sanonta actions speak louder than words, teot painavat enemmän kuin sanat. Olemme tottuneet poliitikkoihin ja muihin mielipidevaikuttajiin, jotka osaavat lausua julkisuudessa kauniita sanoja sukupuolten tasa-arvosta mutta yksityiselämässään toimivat päinvastaisella tavalla. Prabhupada ei hallinnut korrektia kielenkäyttöä, mutta naisten kertomuksista paljastuu hänen vilpitön isällinen rakkautensa kaikkia oppilaita kohtaan, sukupuolesta riippumatta.

Kirjan tekstit ovat tyyliltään kovin epätasaisia, kolmensadan kirjoittajan joukkoon mahtuu taustaltaan hyvin erilaisia ihmisiä, joista toiset ovat taitavampia sanankäyttäjiä kuin toiset. Tarinoissa toistuvat väistämättä samat elementit ja luku-urakka vaatii pitämään välillä levähdystaukoja. Mutta teoksen arvo yhden aikamme suurimman joogaliikkeen historian kuvauksena on niin suuri, että kauneusvirheisiin puuttuminen tuntuisi pikkumaiselta. Kunnollinen sisällysluettelo olisi ollut tärkeä apu lukijalle, mutta ilmeisesti tekijät ovat luottaneet siihen, että kirjoittajan nimen mukaan aakkostetut tekstit on riittävän helppo löytää.

A Bond of Love: Srila Prabhupada and His Daughters
Toim. Mayapriya devi dasi, Visakha devi dasi, Kaishori devi dasi, Malati devi dasi. Bookwrights Press, 2020.

Teksti Kaisa Leka

 

Jätä kommentti